Kevät 2018

Tietoteknisten muutosten takia olen pitänyt taukoa julkaisussa. Nyt toivottavasti ehdin muutaman jutun kirjoittamaan ennen 2019 kautta.

Keväällä päätin puuttua lohkeilevaan myrkkymaaliin vesilinjassa. Kaavin vesilinjasta myrkkymaalit pois. Syy lohkeiluun oli huonosti levitetty primer uutena. Sitä oli ilmeisesti levitetty pölyiseen tai valmistelemattomaan pintaan, jolloin epoksi oli jäänyt epätasaiseksi. Maalissa oli nystyröitä, jotka sain hiottua pois helposti. Poistin loputkin primerit tältä alueelta ja hioin numeron 80 hiomapaperilla pintaa, jotta uusi primer saisi hyvän tartutapinnan.

Levitin neljä kerrosta Hempelin Light Primeria (vuorotellen kermanvärinen ja harmaa) ja sen jälkeen nahkealle pinnalle yksikompponenttinen Hempelin väliprimer.

Toinen Light Primer -kerros.

Kun yksikomponenttinen väliprimer oli reilun tunnin kuivunut, levitin jälleen nahkealle pinnalle kerroksen myrkkyväriä (Blakes Cruising, vihreä). Lopputulos oli siisti!

Myrkkymaalikerros.

Nyt vesilinja on pysynyt siistinä eikä maali ole enää lohkeillut.

Keväällä kiillotin myös flybridgen haalistunutta pintaa Mirkan Abralon-menetelmällä. Ensin numeron 2000 paperilla ja sitten numeron 4000 paperilla. Lopuksi vielä Polarshine 10 hiomanesteellä viimeistely. Lisätietoja ja video löytyvät Mirkan sivuilta. Pinnasta tuli jälleen erittäin kiiltävä, kun sen vielä vahasi.

Vahaukseen en käyttänyt Mirkan vahaa, vaan kokeilin Kippari-lehden vahatestin voittajaa: VeneZ -vahaa. Kotimainen VeneZ vaha oli huomattavasti edullisempaa kuin aiemmin suosimani Star Briten vastaava tuote. Vahan levittäminen ja kiillotus oli helppoa, ja kiilto tuntui nousevan nopeasti ja säilyvän pitkään. Aion käyttää tätä tuotetta jatkossakin!

Joululomalla Puerto de Moganin satamassa nähtyä

Kävimme pitkän tauon jälkeen Kanarian saarilla joulun jälkeen lomailemassa. Meillä kävi tuuri, sillä sää oli moitteeton koko viikon ajan. Pilvetön taivas, ja päivisin n. 25 astetta lämmintä.

Pakollinen vierailukohde Gran Kanarialla on Puerto de Mogan. Viehättävä rantakaupunki, jossa on myös kivan oloinen vierassatama ja telakka-alue.

Järkytyin kuitenkin pahasti, kun altaassa kellui Beneteau 50 -purjevene, joka oli "unohdettu" täydellisesti.

Pulut olivat ulostaneet tiikkikannelle, kyljet haalistuneet ja fendaritkin tyhjiä. En tiedä, kauanko vene oli seissyt ilman omistajaa.

Vaikka veneellä ei ole sielua, teki pahaa katsoa...

... Oli pakko lohduttautua syömällä mahtavat Tapakset rantaravintolassa. 

Hyvää talven 2018 jatkoa!

Lämmitin (Safire 3200 Di) talviteloille

Kirjoitan lämmittimestä pienen jutun, ellei muuta, niin itselleni muistutukseksi.

Viime talveksi unohdin kesälaadun dieselit Safire-lämmittimen imuletkuun. Kevät 2017 oli tunnetusti kylmä, mikä ei edistänyt mahdollisesti parafinoituneen dieselin sulamista. Kun yritin käynnistää lämmitintä huhtikuun lopussa, sain paloilmaisuvika-tiedon genius-paneelille. Sen pystyy kyllä kuittaamaan, mutta ei se tilanne kuittaamalla parantunut. Polttoaine ei saavuttanut lämmitintä.

Kävin Esco-nimisessä lämmittimiä ja muitakin venetarvikkeita myyvässä liikkeessä kyselemässä neuvoja. Ratkaisu voisi löytyä Crystal-merkkisestä bensiinin jäänestoaineesta, jota loppujen lopuksi ostin litran. Isopropanoli mainitaan manuaalissa parafinoituneen polttoainelinjan avaamiseen sopivana aineena, ja Crystal sisältää isopropanolia.

Irrotin lämmittimen nailonisen (?) polttoaineletkun, ja laitoin pumpun imemään isopropanolia suoraan pullosta. Ei mennyt kovinkaan kauan, kun jo näin, että neste liikkuu letkussa. Käytin myös lämmitintä hetken Crystalilla, jotta varmasti pääsisin eroon epäpuhtauksista. Ja näin lähti lämmitin taas toimimaan! Tänä(kin) kesänä lämmitin oli todella tarpeellinen!

Manuaalissa sanotaan, että talveksi olisi hyvä ajaa Safireen valopetrolia. Taidan kuitenkin tänä syksynä ajaa samaa Crystalia letkut täyteen, kun sitä kerran on varastossa. Sen ei ainakaan pitäisi jäätyä.

Ajatuksia?

Kesän 2017 lomareissu. Satamat ja muutakin!

Parina aikaisempana kesänä emme ole päässeet Ahvenanmaalle johtuen aikataulurajoitteista. Tänä kesänä alkukesän säät eivät lupailleet hyvää. Itsekin katsoin äkkilähtöjä Mallorcalle ja muuallekin, mutta heinäkuun alussa pitkänajan ennusteet alkoivat näyttää varsinkin Ahvenanmaalle parempaa säätä, joten päätimme lähteä reilun kolmen viikon reissulle.

Ensimmäinen etappimme oli Espoo-Jussarö. Saavuimme Jussaröön iltapäivällä, ja satama olikin jo melkein täynnä. Saunavuoron (Sauna on muuten hieno) olisi saanut keskiyölle, mutta päätimme olla saunomatta ensimmäisenä iltana. Jussarö on yksi suosikeistani Suomenlahdella. Ennen armeijaa saarella oli kaivos, ja siellä on paljon nähtävää.

Jussarön Iron Beach eteläisellä rannalla. Hiekka on mustahkoa kaivoksen maa-ainesta.

Kuutamo Iron Beachillä!

 Lähtiessämme Jussaröstä oli upea sää. Meri oli lähes tyyni.

Matkalla Jussarö-Kasnäs.

Saavuimme kaikkien tuntemaan Kasnäsiin iltapäivällä. Aamulla tankkasimme n. 300 litraa dieseliä hintaan 1.34 EUR/l. Matka jatkui hyvässä säässä kohti Korpoströmiä, jonne menimme, koska oli luvattu sateista ja tuulista säätä. Ilta oli vielä kaunis, mutta aamulla tuuli ja sadettakin oli luvassa. Korpoström on suojainen paikka, ja siitä pääsee Kihdille suoraan. Muutenkin ihan kiva satama!

Sadepäivä Korpoströmissä.

Korpoströmistä otimme suunnan länteen. Ajoimme 5.0 metrin väylää laivaväylälle. Kihdillä oli sumua. Välillä näkyvyys oli lähes olematon, ja juuri kun alkoi mennä usko, sumu hälveni taas. Gustav Dalenin loiston jälkeen homma alkoi sujua jo paremmin.

Saavuimme iltapäivällä Sottungaan, missä paistoi aurinko lähes pilvettömältä taivaalta. Ahvenanmaa tuntui paratiisilta!

Seuraavana aamuna oli jälleen tuulista, joten teimme siirtymäajon Degerbyhyn. Ajoimme pienen pätkän etelään ja sitten länteen Banö-Ön ohi menevää 1.8 metrin väylää. Vietimme yön Degerbyn satamassa, josta pääsi kävellen katselemaan toista vierassatamaa, ravintola Seagramin edustalla olevaa Lotsuddenia.

Yön jälkeen oli länsituulta, ja otimme suunnan kohti Rödhamnia. Rödhamnin aukolla oli kohtuullisen iso vasta-aallokko, mutta veneemme selvisi siitä hyvin. Nopeutta oli hyvä laskea pari solmua 14 solmuun.

Itse Rödhamnissa oli mahtava sää. Muutenkin satama on yksi suosikeistani. Satamassa ei ole maasähköä, eikä siellä ole kaikkia palveluita, mutta maisemat ja tunnelma ratkaisevat. Aamun sämpyläpussissa, mikä tilataan edellisenä päivänä, on päivän sääennuste.

Rödhamnin laituria. Olemmeko mangrovemetsässä?

Rödhamnista jatkoimme matkaa Maarianhaminan itäsatamaan. Matkalla otimme vajaa 300 litraa dieseliä (n. 1.45 EUR/l). Satamassa oli iltaisinkin tilaa... Ilmeisesti osa veneilijöistä oli sittenkin lähtenyt Mallorcalle?

Sää Ahvenanmaalla on kokemustemme perusteella erittäin hyvä. Jos sataa, sade menee usein nopeasti ohi. Monesti mantereella on rankkasade, ja samaan aikaan Maarianhaminassa aurinko porottaa.

"Huono sää" Ahvenanmaalla:)

Yhtenä iltana kävelimme länsisatamaan, ja kävimme ÅSS:n ravintolassa syömässä. Ruoka hipoi täydellisyyttä!

Vuokrasimme Honda Jazzin 68 Eurolla, ja ajoimme Geta-vuorelle. Kävelimme viiden kilometrin hienon vaellusreitin. Matkan puolivälissä olimme Geta-vuonon (Djupviken) rannoilla.

Noin kymmenen venettä oli yöpymässä Djupvikenin luonnonsatamassa.

Maarianhamina on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka manner-suomalaiselle. Ruotsin kielen taidosta on hyötyä, mutta suomellakin pärjää.

Maarianhaminasta lähdimme Lemströmin kanavan kautta Kastelholmaan. Kanava aukeaa veneilijöille tasatunnein, ja sitä pitkin pääsee Lumparnin aukolle.

Lemströmin kanavassa on ristiaallokkoa ja virtausta, joten tarkkana pitää olla.

Kastelholman edustalla oli karttaan merkitsemätön itäviitta. Sen jälkeen ajetaan vuonon pohjalle.

Museon pihaa.

Aurinko laskee.

Kastelholman linna iltahämyssä.

Kastelholmassa vuokrasimme polkupyörät ja pyöräilimme Bomarsundiin. Matkaa oli noin kymmenen kilometriä. Siellä oli myös Bomarsundin venesatama, jota kävimme katsomassa. Jäätelöt Putte's Karavanin kioskilla ja paluumatka alkoi... kovassa vastatuulessa.

Kävimme illastamassa kuuluisassa Smakbyssä. Alkuruuaksi otimme makoisan sillikaviaarin. Pääruokana oli lammasta kahdella tavalla. Toinen niistä oli liikaa!

Kastelholmasta jatkoimme Teilin yli Bärön saarelle, jossa sijaitsee kuuluisa Glada Laxen -ravintola. Saavuimme riittävän aikaisin, ja saimme hyvän kylkikiinnityspaikan satamakapteenilta.

Söimme nälkäisinä lounaan Glada Laxenissa. Ruoka oli juuri niin hyvää kuin on puhuttu!

Alkupalana Tapakset. Herkullista!!!

Pääruokana klassikko: Paistetut ahvenet. Nam!

Bärössä toimi aiemmin merivartioasema, jonka vanhaan torniin voi kiivetä. Avaimet saa ravintolasta.

Satama valvontatornista.

Merivartioston partiovene vauhdissa.

Bärössä voi vuokrata hauskan kelluvan saunan. Kokemus tuokin.

Bäröstä ajoimme Kustavin eteläosiin (Savilettoon) Peterzenin satamaan. Satama on erittäin suojainen ja mielestäni mukava paikka käydä!

Peterzeniltä ajoimme vähän pohjoisemmas viettämään äitini 80-vuotisjuhlia hänen kesämökillään. Ankkuroiduimme mökin edustalle kauniissa kesäsäässä.

Ilta-aurinko Kustavin Ströömillä, kun ajoimme etelään syntymäpäiviltä takaisin Peterzenille

Matka Kustavista jatkui kohti Paraisten porttia. Olen mennyt monta kertaa Kustavista laivaväylää (159,8 astetta) kohti Omenaistenaukkoa. Lähes aina Perkala-Pakinainen-Pähkinäinen -alueella on ollut tyyntä, ja näin oli nytkin.

Tyyntä säätä Kustavista etelään.

Ajoimme Stormälön ohi Paraisten Porttiin, missä vietimme yhden yön.

Paraisten Portista jatkoimme seuraavana päivänä kohti Hankoa. Pysähdyimme hetkeksi Kasnäsiin ottamaan taas 300 litraa Dieseliä (1.34 EUR/l) ja siitä jatkoimme Hangon Itämeren porttiin.

Hangossa iltakävely luodoilla.

Parin Hanko-päivän jälkeen suuntasimme Tammisaareen. Halusimme tulla perille muutama päivän ennen Tammisaaren festivaalia, jossa esiintyi mm. TOTO.

Tammisaari on upea kesäkaupunki, jossa kannattaa käydä.  Vuokrasimme Knipanin läheltä pyörät pariksi tunniksi ja tutustuimme Ramsholmenin luonnonsuojelualueeseen.

Paussi Ramsholmenissa.

Konsertti oli lauantaina. Aiemmin viikolla lauantaiksi ennustettiin sadetta, mutta onneksi se tuli jo perjantaina.

Sadetta tulossa.

Lauantaina oli hieno sää. Esiintyjiä oli paljon.

Paul Oxley's Unit. Klassikko "Terry's Inside" kuului valikoimaan.

Päivällä tunnelma oli rentoa. Iltaa kohti väki lisääntyi, puhuttiin 7000 ihmisestä?

Festarilla.

Ennen TOTOa esiintyi Hector - Väitti olevansa ensimmäistä kertaa keikalla Tammisaaressa. Hieno esitys ja mahtava orkesteri!

TOTOn keikka oli upea. Steve Lukather todella osaa soittaa kitaraa!

Sunnuntaina ajoimme Tammisaaresta Espooseen. Tuulet olivat taas nousemassa maanantaiksi.  Pidimme Porkkalan selän ylityksen jälkeen lounastauon Porkkala-Marinissa, josta jatkoimme Espooseen. Tulimme kotisatamaan iltakuudelta.

Mahtava venereissu - Kolme viikkoa ja yksi päivä. Kannatti!

Ilmansuodattimen vaihto Yanmar 6by260 -moottoriin

Tänä vuonna olin päättänyt vaihtaa ilmansuodattimen, koska vanha ilmansuodatin oli erittäin likainen. Kampikammio huohottaa suodattimeen, mikä saa sen näyttämään erittäin likaiselta.

Vanha ilmansuodatin... Onpa likainen!

Hakukoneet antavat "Yanmar 6BY air filter" -haulle useimmiten koodin 120650-12510. Hain tällaisen Bike&Boat Wordistä Vantaalta. Kun menin veneelle, huomasin, että suodattimen kiinnityskaulus on aivan liian pieni sopiakseen turboon. Ilmeisesti ainakin 6BY3-mallissa on erimallinen turbo. Otin vanhan ilmansuodattimen pois, ja luin numeron itse osasta. Oikea koodi ainakin omaan moottoriini on: 120660-12510! Ajelu Vantaalle, ja sain vaihdettua päittäin uuteen koodiin.

Itse vaihtotyö on helppo. Ison letkunkiristimen löysääminen ja huohotinletkun irrottaminen. Samalla pääsee tarkastamaan turbon ulkoisen voinnin.

Holset-turbon siivekkeet. Hyvältä näyttää!

Uusi filtteri laitetaan turboon kiinni ja huohottimen letku filtteriin kiinni.

Uusi ilmansuodatin on huomattavasti siistimpi kuin vanha.

Ilmansuodatin on todella kallis, vähän yli 170 Euroa, muistaakseni. Yksi vaihtoehto saattaisi olla filtterin pesu ja öljyäminen. Ainakin jollain yhdysvaltalaisella keskustelupalstalla, eräs veneilijä oli onnistuneesti pessyt kyseisen filtterin. Onko joillain kokemusta?

Hätämerkinantoharjoitus

Helsingin Jollaksessa järjestettiin Helsingin Meripelastusseuran johdolla 4.3.2017 hätämerkinantoharjoitus.

Tällä kertaa rakettien piti olla vuodelta 2010 tai uudemmat. Omat välineeni sopivat tähän haarukkaan, ja ilmoittauduin perheineni tapahtumaan. Meillä oli kolme rakettia, kolme soihtua ja kaksi savua. Merivartiosto tarkisti hätämerkinantovälineet tilaisuuden rekisteröintivaiheessa.

Olen Espoon Meripelastuksen jäsen, jolloin osallistuminen ei maksanut mitään!

Tapahtuma oli todella hyvin järjestetty! Opastus oli hyvä ja parkkipaikkoja riitti. Parkkipaikalta oli kuljetus alueelle. Kaikilla rasteilla oli asianmukaiset turvavälineet (suojalasit, hanskat) sekä opastus välineiden käyttöön.

Tapahtuma oli hyvin organisoitu!

Ensimmäinen rasti oli hätärakettien ampuminen. Oli todella hyvä kokea tuo voima, millä raketti ampaisee matkaan. Raketin kylkeä vasten taitettava "liipaisin" oli myös hyvä kokea - Ei se raketti vahingossa lähde, sillä liipaisinta piti painaa pontevasti raketin runkoa vasten. Raketti kuulemma lähtee matkaan vielä metrin syvyydestäkin, jos siihen tilanteeseen on joutunut!

Poikani rakettirastilla. Raketti ammuttiin pleksin takaa.

Seuraava rasti meillä oli soihtujen kokeilu. Soihtu on pimeällä hyvä väline. Se palaa niin kirkkaasti, ettei sitä kannata katsoa, mutta näkyy pimeällä todella kauas. Katsomisesta saattaa saada samanlaista silmäsärkyä kuin sähköhitsauksesta. Koin tämän koulun metallitöissä 80-luvulla, enkä halua toista kertaa kokea!

Soihtu palaa!

Viimeisenä harjoittelimme savun käyttöä. Savu on päivällä loistava väline. Erityisesti tyynellä kelillä savu muodostaa sellaisen merkinannon, että sitä ei voi olla huomaamatta. Savu laukaistiin ja heitettiin harjoituksessa maahan. Vedessä se kääntynee oikein päin automaattisesti.

Savu!

 Harjoituksen jälkeen palkitsimme itsemme sotilaskodin munkkikahveilla.

Sotilaskotiauto!

Kaiken kaikkiaan hieno kokemus. Pääsimme eroon vanhoista välineistä ja saimme harjoitella niiden käyttöä. Suosittelen kaikille osallistumista vastaavaan harjoitukseen!

Peiteteline - Versio 2.0

Julkaisin 1.11.2015 jutun peitetelineestä  (Versio 1.0), joka tehtiin Exel-putkista. Valitettavasti kyseinen rakenne ei toiminut nykyisessä veneessäni. Syksyn kovissa myrskyissä takaviistosti tuleva lounaistuuli katkaisi kurkihirren. Syy hajoamiseen oli osittain varmasti myös siinä, etten ollut ilmeisesti kiristänyt telinettä riittävästi liinoilla.

Syksyllä 2016 kaivoin edellisenä talvena tekemät muistiinpanoni esiin ja aloin rakentaa versiota 2.0. Tällä kertaa tein rakennuksen puutavarasta ja kulmaraudoista. Puutavarana käytin OP-puun suosittelemana 44 mm venekatospuutavaraa ja siihen sopivia kulmarautoja. Puutavara sopi vähän liiankin tiiviisti kulmarautoihin, ja jouduin höyläämään päät sähköhöylällä sileäksi.

Katoksen pystyjuoksu on 3.9 metriä korkea. Kaiteeseen laitoin suojaksi putkieristettä (Biltema). Katoksen runko on vedetty keulaköydellä keskiknaapiin varmistamaan, ettei katos liiku liikaa. Katos on kiinnitetty veneeseen molemmin puolin keulasta, keskeltä ja perästä.

 Tein katoksesta mahdollisimman vähän tilaa vievän. Jos kaikki rakentavat talon veneidensä ympärille, alkaa olla ahdasta, jos katokset ovat kovin ylileveitä.

Yhdistin ensimmäisessä myrskyssä pystyjuoksut toisiinsa veneen alitse menevällä puutavaralla.

Puutavaraa kului pitkälti yli 100 metriä. Yllä olevassa kuvassa näkyy ensimäisessä myrskyssä tehty ratkaisu, mikä vähensi tuulen vaikutusta. Aikomuksenani oli vielä lisäksi vetää alajuoksu, mikä yhdistää samalla sivulla olevat pystyjuoksut. Puutavara ei kuitenkaan riittänyt, mutta yhdistin sivun kahden viimeisen pystyjuoksun välillä veneen perässä, mihin lounaistuuli osuu viistosti. Keulaan ja perään vedin pitkän "springilaudat" vinosti tukemaan ja estämään kaarien taittumista eteen- tai taaksepäin.

Perän ja keulan päätykolmioiksi leikkasin viimevuotisesta PVC-pressusta palat, jotka ruuvasin laudan kanssa suoraan kiinni kaariin. Perässä tein vanhasta pressusta myös vapaasti heiluvan "verhon", johon on kiinnitetty vesikanistereita painoksi hillitsemään liikehdintää. Verho antaa kovassa tuulessa vähän periksi, mutta suojaa avotilaa lumesta. "Springilauta" sitoo kolme kaarta.

Venepeitteenä kokeilen Landtekin Väinö-venepeitettä. Se on Monarflexin ja rakennuspeitteen tyylinen läpinäkyvä verkotettu peite vahvistenauhoilla. Kiinnityspisteen voi puhkoa 10 cm välein. Päädyin sitomaan peitteen 20 cm välein, jolloin toivottavasti tuulen rasitus jakaantuu paremmin ja tasaisemmin.

Naruakin meni yli 100 metriä. Viimekeväinen työ veneen rungon kanssa palkitsee - Kylki kiiltää talvellakin hienosti.

Muutama myrsky on jo tätä kirjoitettaessa koettu. Tuulta on tullut etuviistosta 18 m/s ja takaviistosta 17 m/s ... Näistä ollaan selvitty! Keväällä on mukava aloittaa kunnostus valoisassa katoksessa!