Akselitiivisteen uusiminen

Lämmitintä asennettaessa kävin veneellä usein ja ihmettelin, miksi pilssiin kertyi vettä. Uskottelin itselleni, että keväinen kondenssi selittää asian. 

Lisää hämmennystä aiheutti koneen alle kertyvä vesi. Ajattelin, että jostain koneen merivesipiiristä vuotaa vettä koneen alle. Koneen alla oleva tila ei ole suorassa yhteydessä pilssiin, mikä onkin luonnon kannalta hyvä, jos esim. koneesta tippuu polttoainetta tai öljyä. Survey-raportissa oli myös maininta vesijäljistä konetilassa...

Tutkin asiaa asettelemalla foliokippoja joka puolelle koneen ja pakoputken alle. Välillä käytin illalla konetta, ja aamulla kävin katsomassa tulokset... Konetilassa oli vettä, mutta foliokipoissa ei ollut. Aloin pikkuhiljaa uskoa, että vesi tulee jostain muualta.

Mistä vesi tulee? Täytin koneen alapuolisen tilan folioastioilla. Konetilassa on vesijäljistä päätellen ollut aiemminkin vettä.

Pilssin ja konetilan välissä on pieni koroke ja vanerilevy. Huomasin pienen vesinoron tulevan konetilaan. Vesi tulikin pilssin puolelta! Pilssi taas on erittäin ahtaassa paikassa polttoainesäiliön alla.

Pilssi ja akselitiiviste on hankalassa paikassa!!!

Menin avotilan luukkuun makuulle ja tungin pääni pilssiin. Kuulin tiputtavan äänen - Syy vedentuloon alkoi selvitä. Työnsin käden akselittivisteen alle, ja sieltähän se vesi tuli. Arviolta 30 litraa vuorokaudessa. Avasin konetilan puolelta huoltoluukun pilssiin, jotta näin stefan tyypin. En tunnistanut tyyppiä, mutta talinauhaboksista ei ollut kyse.

Vanha akselitiiviste konetilasta päin katsottuna.

Tein päätöksen uusia akselitiivisteen. Jälkiviisaana voisin todeta, että ehkä olisin voinut pelastaa tilanteen pursottamalla vaseniilia stefan nipasta, mutta olisiko veneeseen voinut luottaa enää sen jälkeen? Unettoman yön jälkeen soitin veneennostajalle, ja sain nostoajan samalle iltapäivälle. Seurakaveriltani sain ystävällisesti pukit lainaksi.

Vene ylös, ja vanhan stefan purkuhommiin. Ensimmäiseksi poistin vannasputken ympäriltä akselitiivisteen kumin.

Vannasputki

 Sen jälkeen availin liitokset ja liutin vanhan tiivisteen konehuoneen puolelle

Vanhan akselitiivisten osia.

Tältä se näytti. Mielestäni tiiviste oli elinkaarensa lopussa.

Seuraavaksi irrotin akselilaipan vaihdelaatikosta avaamalla laipan pultit. Sen jälkeen vedin akselia kauemmas vaihdelaatikosta. Vedellä ja saippualla liukastettuna akselia sai vedettyä vesivoidellun tukilaakerin läpi.

Akselia vedetty ulospäin.

Akselilaippa piti saada riittävän taakse, jotta ulosvetäjä mahtuu väliin.

Akselistosta paljastui pieni yllätys. Akselin pää oli lukittu laippaan 41 mm (muistaakseni) pultilla. Veneessäni on kattava Kamasan työkalusetti, mutta hylsyt loppuvat 32 mm kokoon. Kävin sunnuntaina K-raudassa ja Bauhausissa - ei ollut noin isoja hylsyjä. Lopulta Biltemasta löytyi. Ostin varmuuden vuoksi kolme eri kokoa, jotta selviäisin yhdellä reissulla.

Akseli on lukittu laippaan mutterilla.

Lopulta sain mutterin pois. Suihkuttelin laippaa irrotusöljyä. Jonkin ajan päästä kiinnitin perinteisen ulosvetäjän akselin päähän ja kolme vedintä laippaan. Pienen kiristelyn jälkeen laippa irtosi!

Irrotusöljy.

Akselilaippa on irrotettu. Kiila on vielä kiinni.

Luulin, että homma lähtee etenemään. Kiila oli kuitenkin todella tiukasti kolossaan, eikä lähtenyt, vaikka naputteli kaikilla mahdollisilla tavoilla. Lopulta mietittyäni pääni puhki ja keskusteltuani usean ihmisen kanssa päätin koettaa kylmäspraytä. Suihkutin -55 C kylmäsuihketta kiilan reunoille. Pieni rutina kuului ja nappasin kiilan sivuilta hohtimilla kiilan irti!

Irrotettu kiila ja pelastava kylmäspray.

Alunperin olin päättänyt, että uusi tiiviste on Volvon BlackJack, koska edellisessä veneessäni (purjevene) se oli toiminut todella hyvin. Mittasin paperiliuskalla vannasputken piirin pituuden, ja matematiikan lakien mukaan sain halkaisijan jakamalla tuloksen piillä (n. 3.14). Vannasputki on noin 71 mm, ja sen kokoisia Volvon tiivisteitä ei ollut. Akselin halkaisija on 45 mm.

Soitin Mepratuotteeseen, joka tuo maahan PSS-akselitiivistettä, kysyäkseni vaihtoehdoista. Opin, että isompi ja nopeampi (>10 solmua) moottorivene on aika hankala akselitiivisteen näkökulmasta. Pienillä nopeuksilla vannasputkeen tulvii vettä, mutta yli kymmenen solmun nopeuksilla vannasputkeen voi muodostua tyhjiö, jolloin akselitiiviste ei saa jäähdytystä vannasputken kautta.

Vakuutuin PSS-akselitiivisteen toimivuudesta ja tilasin sellaisen. Onneksi mittasin paperiliuskoilla vannasputken kunnolla, koska PSS tilataan vannaputken koon mukaan. Alkuperäinen mittaukseni oli pielessä muutaman millin, ja sitä kokoa ei ollut Euroopan varastossa. Tarkennettuihin mittoihin löytyi Mepratuotteen varastosta malli, jonka koukkasin matkaan käydessäni Varsinais-Suomessa.

Uutta akselitiivistettä odottaessa päätin vahata kylkiä pikaisesti.

Saatuani uuden tiivisteen aloitin kiinnittämällä sen vannasputkeen. PSS-akselitiivisteessä on haitarimainen kumiosa, joka työntää akselin ympärillä olevaa grafiittiosaa eteenpäin. Grafiittiosan eteen tulee akselin mukava pyörivä metallikiekko ja tiiveys perustuu grafiitin ja pyörivän metallikiekon väliseen kontaktiin.

PSS kiinitettynä vannasputkeen.

Metallikiekko lukitaan akseliin kahdesta paikkaa tuplaruuveilla. Grafiittilieriötä viedään muistaakseni 25 mm taaksepäin haitarikumia vetämällä, ja kiekko lukitaan niin, että se koskettaa grafiittia. Näin saadaan sopiva voima grafiitin ja kiekon väliin.

Metallikiekko on viety lähemmäs.

Työskentelin tässä vaiheessa yksin. Oli lähes mahdotonta vetää grafiittiosaa taaksepäin ja samanaikaisesti lukita metallikiekkoa. Sain seurakaveriltani idean käyttää  45 mm akselisinkkiä työkaluna. Merkitsin lähtöpisteen maalarinteipilla akseliin. Työnsin akselisinkkiä eteenpäin, lukitsin sen ja mittasin. Lopulta saavutin vaaditun etäisyyden, ja pystyin rauhassa lukitsemaan metallikiekon. PSS:n ohjeissa sanotaan, että jos metallikiekon ruuvit joutuu avaamaan, on tilattava uudet ruuvit, joten iterointiin ei ollut kiinnostusta eikä aikaa.

Akselisinkki pitää systeemin paikoillaan. Sinkin voi käyttää seuraavana keväänä.

Mepratuotteen kanssa mietin, miten jäähdytys järjestetään. PSS-tiivisteessä on noin 10 mm letkukiinnike. Siihen pitää kiinnittää letku ja viedä se vesilinjan yläpuolelle. Näin tiiviste pääsee hengittämään. Toisaalta kovemmilla nopeuksilla tiivisteelle pitäisi syöttää vettä. Veneen vanhassakin akselitiivisteessä oli syöttöletku, joka tuli konehuoneessa olevasta läpiviennistä. Sinne tuli vesi pohjassa olevasta scoopista. Päädyin ratkaisuun, jossa lyhyellä letkulla kiinitytään Y-kappaleeseen. Y-kappaleesta lähtee kaksi letkua: Toinen vesilinjan yläpuolelle ja toinen läpivientiin.

Letkusysteemi. Y-haara ja kaikki liitokset tuplaletkunkiristimin.

Vein molemmat letkut konehuoneeseen. Hengittävän letkun kiinnitin nippusiteillä vesilinjan yläpuolelle ja toisen vein läpiviennille.

Läpivientiletku ja hengitysletku konehuoneessa.

Sitten vain akseli takaisin kiinni. Kiilan kiinnityksessä käytin jälleen kylmäspraytä. Kylmä kiila supisti koko akselin päätä ja laipan pystyi työntämään akselin päähän helposti käsin! Akselin päässäolevaan mutteriin laitoin lukkoliimaa samoin kuin laipan muttereihin. Laippaa kiinnitettäessä arvoin alkeellisella rakotulkilla myös rihtausta. Lopullinen rihtaus pitäisi tehdä vedessä, veneen omassa elementissä. Koeajojen aikaan totesin kuitenkin käytännössä sen, että akselissa ei ole resonansseja, joten en sen ihmeemmin enää tarkastanut rihtausta.

Kaiken kaikkiaan aikaa kului melkein kaksi viikkoa. Projekti oli melko iso, mutta oppia ikä kaikki. PSS-akselitiiviste maksoi noin 500 EUR... noin 150 EUR enemmän kuin talinauhaboksi. Tali- tai teflonnauhaboksi olisi ollut vaihtoehtoinen ratkaisu, jos tiivisteen paikka olisi ollut helpompi,  nauhabokseja kun pitää kiristellä silloin tällöin.

PSS on osoittautunut hintansa veroiseksi ratkaisuksi. Akselitiiviste ei tiputa pisaraakaan vettä! Haitarikumi pitää uusia kuuden vuoden välein, mutta väliaika on huoltovapaata. Pilssiin ei kuulu nykyaikaisessa veneessä tulla muuta kuin satunaisia kondenssivesiä ja luukun raoista tulevia sadevesiä. En käyttänyt pilssipumppua asennuksen jälkeen kertaakaan kesän aikana!

Veneen lämminvesivaraajan vaihtaminen

Kaikki alkoi siitä, kun veneen painevesipumppu pörähti käyntiin säännöllisin väliajoin, vaikka mistään hanasta ei juoksutettu vettä. Totesin itsekseni, että jossain on vuoto. Ensimmäiseksi katsoin painesäiliön, se oli kunnossa. Aloin tarkkailla tilannetta ja huomasin, että lämminvesivaraajaan syötetään vettä, kun pumppu käy.

Veneen varaaja sijaitsee avotilan luukkujen alla styyrpuurin puolella. Varaajan päältä lähtee kuuma vesi punaisella letkulla. Veden syöttö on alhaalta. Moottorin glykolikierto on kytketty sivulle. Varoventtiilistä menee letku pilssiin.

Vanha varaaja. Alhaalla on veden syöttö ja hätätyhjennysventtiili. Varoventtiili on kuvassa näkyvä musta-harmaa  komponentti. Varoventtiilit ovat yleensä veneissä 4-8 bar.

Tutkittuani lisää ymmärsin, että pilssiin tulee vettä ja että vesi tulee letkusta, joka johtaa varaajan varoventtiiliin. Varoventtiiliä pitäisi vääntää muutaman kerran vuodessa, jotta se toimisi oikein, eikä jumiutuisi. Väänsin venttiiliä ja huomasin, että venttili oli tiensä päässä. Ei tainnut edellinen omistaja väännellä venttiiliä.

Lähikuva varoventtiilista. Harmaasta nupista väännetään nuolen suuntaan, jolloin venttiilin pitäisi naksahtaa ja päästää vähän vettä ulos.

Selvittelin asiaa, ja päätin yrittää uusia varoventtiilin.

Varoventtiili irrotettuna.

Menin Bauhausiin ja sieltä löytyi varaajan varoventtiilejä, niitä kun käytetään myös kotien varaajissa. Kierrekoko ei ollut oikea, mutta ostin muunnososat. Sitten vain asentamaan ...

Uusi varoventtiili.

Ei mennyt homma ihan niin kuin piti. Valitettavasti myös omat putkiasennutaitoni ovat vajavaiset. Varoventtili oli ruuvattu suoraan varaajan kupariseen runkoon. Kupari on pehmeä materiaali. En saanut liitosta riittävän tiiviiksi. Muutaman kerran väänneltyäni myös kierteet kuparissa olivat huonossa kunnossa. Varmaan hampulla olisi voinut onnistua ja kierteitäkin olisi voinut uusia, mutta loman lähestyminen pyöri mielessä. Vanha varaaja oli jo 7-8 vuotta vanha - Ajattelin, että ehkä tässä vaiheessa uusin sittenkin koko varaajan.

Varaaja oli kiinni muutamalla ruuvilla puisella asennuslevyllä. Irroitin kaikki putkiliitännät ja poistin vanhan varaajan.

Varaaja poistettu. Tuolle asennuslevylle asennan uuden varaajan!

Vanha varaaja on ilmeisesti englantilainen. Merkki on C-Warm.

Aloitin uuden varaajan etsimisen. Vanha varaaja oli 20 l tilavuudeltaan. Mittasin tilan, ja päädyin Isotemp 24 Basic -varaajaan. Muita merkkejä ei hirveästi Suomen markkinoilla tarjotakaan. Keskellä kesää varaajan hommaaminen oli tuskallista. Venetarvikeliikkeillä ei ollut varastossa tätä mallia ja kello kävi. Vuorokauden odottelulla onnistuin ostamaan uuden varaajan ... Taas meni n. 450 EUR veneilyyn.

Uusi varaaja mahtui koloonsa vain vaivoin. Hyvää uudessa varaajassa on se, että liitännät ovat edessä. Kuumalle vedelle on termostaatti varaajassa, jolla kuuman veden suurinta lämpötilaa voidaan rajoittaa - Tätä ei vanhassa varaajassa ollut. Kierteet varaajassa ovat muistaakseni 1/2 tuumaa ja letkuille hankin sopivat letkuliittimet.

Uusi varaaja sopii hyvin vanhaan asennuslevyyn!

Varaaja on toiminut hyvin. Glykolikierron liittimestä tihkui muutama pisara glykolia. Kiristin niin paljon kuin uskalsin. Lopulta laitoin kuumuutta kestävää silikonia ja siihen itsevulkanoituvaa teippiä. Jos näillä ei pidä, niin ensi talvena pitää avata ja kokeilla hampun kanssa kierteiden tiivistämistä.

On ollut hienoa, kun vesijärjestelmä toimii kuten pitääkin. Kesän lämminvesivaraajaan liittyvä huippuhetki oli,  kun otin lämpimän makeavesisuihkun perätasolla meressä uinnin jälkeen!

Lämmittimen (Safire) asennus

Lämmittimeksi halusin kotimaisen merkin, koska Suomessa on alan osaamista ja koska halusin tukea suomalaista teollisuutta ja työllisyyttä!

Valitsin laitteeksi Safire 3200 Di -lämmittimen. Luulisin, että diesel-käyttöinen Wallas olisi ollut yhtä hyvä valinta.

Lämmittimen paikka löytyi veneen salongin sohvan alta. Tilaa ei ollut juuri nimeksikään, mutta etuna oli sijainti. Asennusteline ruuvattiin usean mittauksen jälkeen kotelon seinään. Koteloon porasin muutaman reiän välitilaan, jotta lämmitin saa tuloilmaa lämmitettäväksi. Samoista 64 mm ilma-aukoista vein sähköjohdon akulle ja polttoaineletkun polttoainesäiliön lähelle.

Salongin sohvan alta löytyi sopiva kolo Safirelle.

Letkuna käytin halvinta Webaston 60 mm letkua (Noin 10 EUR/metri). Paksumpiakin PAP-letkuja on tarjolla useita, mutta tässä asennuksessa letkut kulkevat enimmäkseen sisätiloissa, joten uskoin tämän letkun olen riittävä. Jos letku säteilee punkan alla hukkalämpöä, se lämmittää punkkaa alapuolelta.

Safiressa on kolme lähtöä ja laitteen mukana tulevat letkunkiristimet sekä lämminilmalähdöille että pakoputkelle. Letkuläpivientien poraamisessa käytin 64 millin rasiaterää. 

Kolme lähtöä lämmittimestä tulevat viereiseen lokeroon.

Veneessä oli esiasennettuna kaksi lämminilmasuutinta letkuineen tuulilasin alle. Hieno ajatus Jeanneaulta, sillä jälkiasennus olisi ollut vaikea/mahdoton homma. Ylläolevassa kuvassa esiasennusletkut (harmaat) on liitetty Y-haaralla yhden Safiren lähdön letkuun. Y-haara ei ollut millilleen oikea ja teippasin letkut Y-haaraan alumiiniteipillä. Kuvan kotelosta letkut menevät pienen matkan veneen sisustuksen ja laidan välissä olevassa puolikylmässä tilassa, jonka jälkeen sukeltavat seuraavaan salongin lattiassa olevaan koteloon. Paikka on sen verran ahdas, että päätin olla eristämättä letkuja. Joitain satoja watteja menee varmasti harakoille!

Kaksi letkua kolmesta jatkavat seuraavassa kotelossa. Toinen letkuista haaroitettiin jakautumaan vessaan ja ohjaamon alla olevaan miehistöhyttiin. Toinen letku jatkaa vessan kaapin ja laipion läpi läpi keulakajuutan sängyn alitse puhaltamaan keulakajuuttaan.

Yksi haara meni tuulilasille. Kuvassa kaksi jäjelle jäävää letkua jatkavat muihin tiloihin.

Suuttimina käytin Kalori-merkkisiä 60 mm suuttimia. Niitä varten tarvitaan 75 mm rasiaterä. Akkuporakone on lujilla, kun poraa noin isoja reikiä! Reikää pitää usein veitsellä tai viilalla vielä hienosäätää. Sen jälkeen suuttimen voi iskeä seinään. Suuttimessa on kynnet, jotka tarttuvat tiukasti vanerissa olevaan reikään. Letku kiinnittyy suuttimeen myös ilman letkunkiristimiä riittävän lujasti. Toki letkunkiristimiä voi käyttää, mutten nähnyt asiaa tarpeelliseksi.

Vessan suutin.

Keulakajuutan sängyn alla letku kulkee suuttimeen, joka puhaltaa kajuuttaan.

Pakoputkea varten pitää porata veneen kylkeen 52 mm rasiaterällä reikä. Paikka kannattaa miettiä erityisen tarkaan, koska paluuta ei ole. Oma reikäni tuli melkein liian lähelle nostoliinan paikkaa. Toisaalta sain yhden kyljessä olevan gelcoat-vaurion hoidettua pois, koska se oli pakoputken läpiviennin kohdalla.

Kirkas päivänvalo näkyy pakoputken reiästä!

Kyljestä porattu pala.

Laitteen ollessa telineessä pakoputken kiinnittäminen on todella vaikeaa, ainakin, jos tilaa on vähän. Eli pakoputki kannattaa pujottaa telineen läpi ja kiinnittää lämmittimen pohjaan ennen kuin laskee lämmittimen telineeseen!

Safiren pakoputki on koaksiaalinen. Sisemmässä putkessa menevät pakokaasut ja ulommassa raitis korvausilma palokammioon. Sisemmän putken on hyvä olla pikkuisen pitempi kuin ulomman, tai vähintään samanpituinen. Ulompi putki kiinnitetään letkunkiristimellä sekä lämmittimeen ja pakoputken läpivientiin, ja on oltava varma, että sisempi putki on ja pysyy kiinni omassa kiinnikkeessään. Jos pakoputken sisempi putki on irti lämmittimen päässä, pääsee pakokaasu sekoittumaan tuloilmaan ja lämmitin vikaantuu nopeasti. Pakoputkea käsitellessä kannattaa pitää hanskoja kädessä, koska muuten tulee haavoja sormiin todella helposti!

Laite asennettuna. Pakoputki suuntaa kotelon pohjan läpi välitilaan. Pakoputken alle laitoin lämpöeristettä varmuuden vuoksi.

Pakoputken läpivientikappale kiinnitetään pienillä ruuveilla/pulteilla ja muttereilla veneen kylkeen. Kappaletta voi käyttää myös porausmallina, kun tekee reikiä ruuveille/pulteille.

Pakoputken on hyvä lähteä ylöspäin läpiviennistä, jottei vesi pääse liian helposti pakoputkeen esimerkiksi aallokossa tai sateella. Käytin tiivistysmassaa (Sika 291) runsaasti reikien ympärillä ja aluslevyjen alla. Lisäksi laitoin massaa pakoputken läpivientikappaleen ja laidan väliin.

Pakoputki kiinni läpiviennissä. 

Pakoputken alimpaan kohtaan on ohjekirjan mukaan suositeltavaa tehdä reikä ulompaan putkeen. Reiästä pakoputkeen mahdollisesti tullut tiivistynyt kosteus ja vesi pääsee pois. Tein reiän varovasti poralla pakoputken jo ollessa asennettuna, mikä ei varmaankaan ollut paras tapa. Ulompaan putkeen tuli alimpaan kohtaan reikä teleskooppipeilillä varmistettuna. Hammastikulla koettelemalla en ainakaan havainnut/tuntenut reikää sisemmässä putkessa. 

Pakoputken alin kohta.

Ohjauspaneeliksi valitsin Genius-ohjauspaneelin. Se tarjoaa mahdollisuuden tulevaisuudessa lisätä termostaatteja. Lisäksi sillä voi ohjata lämmitintä monipuolisesti - voi esimerkiksi säätää tehoa tai lämpötilaa. Paneelissa itsessään on yksi termostaatti. Paneelin kaapeli tulee lämmittimeltä ja paneeli voi olla melko kaukanakin itse lämmittimestä. Kaapelin voi tuoda seinän läpi paneelin kiinnikkeeseen, jolloin asennuksesta saa siistin.

Ohjauspaneeli (Genius).

Polttoaineen (diesel) otin suoraan tankista, sillä veneessä oli valmiina vapaa lähtö tankista. Laite imee tankista polttoaineen Safiren mukana tulevalla imevällä polttoainepumpulla, jonka sain ruuvattua ohjeiden mukaisesti tankin yläpuolelle vanerilaipioon. Polttoainepumppu on valmiiksi päällystetty pehmeällä materiaalilla ja mukana tulevat hyvät kiinnikkeet. Pumppu naksuttaa käydessään, joten sijaintia kannattaa miettiä. Omassa veneessämme naksutus ei kuulu makuutiloihin.

Polttoaineen imuletkut kahdesta pisteestä ja polttoainesuodatin. Polttoainepumppu näkyy vasemmassa yläkulmassa.

Polttoaineletkuun tein kaksi haaraa venttiileillä ennen polttoainesuodatinta. Toinen haara tulee tankista. Toisen haaran tein varmuuden vuoksi ulkoista säiliötä tai syöttöä varten. Siitä voi esimerkiksi syksyllä ajaa lämmittimen sisään talvilaadun dieseliä. Safiren polttoaineletku on todella pieni halkaisijaltaan ja sitä on vaikea saada sovitettua polttoainesuodatimeen. Asennuksessa käytetty suodatin taitaa olla Wallaksen varaosakitistä. Tiivistyksessä käytin letkunkiristimiä ja filtterin jälkeen myös itsevulkanisoituvaa teippiä. Itsevulkanisoituva teippi on osoittautunut muissakin asennuksissa erittäin hyödylliseksi. Teippi pitää venyttää ennen asennusta, jotta se "vulkanoituisi".

Lämmittimelle syötetään 12 V jännite suoraan akusta (sulake +-kaapelissa). Tällä tavalla pääkytkimen avaaminen ei keskeytä jäähdytyksen toimintoja liian aikaisin. Se, että lämmitin ei ole pääkytkimen takana, on hyvä tietää ja muistaa. Tästä on myös syytä mainita, jos myy veneen. Parasta olisi, jos asiasta olisi jossain kaavio tai muistiinpano. Pääkytkimen avaaminen ei siis sammuta lämmitintä!

Ensimmäinen kesämme veneellä oli säiden puolesta surkea ja lämmitintä käytettiin muistaakseni kesän jokaisena iltana ennen nukkumaanmenoa, kun olimme veneellä. Kertaakaan ei yön yli tarvinnut kuitenkaan pitää lämmitintä päällä.

Merry Fisher 925 -veneen keulakajuutta on todella alhaalla ja kajuutta on monta astetta viileämpi kuin esimerkiksi salonki. Toimii lämpimänä kesänä, mutta kesä 2015 oli toista! Genius-paneeli ja sen termostaatti on veneen porraskäytävässä hieman ohjaamon alapuolella, joten lämpötilaohje pitää asettaa 24-25 asteeseen, jotta alhaalla olevissa makuutiloissa olisi mukava lämpötila. Toisinaan ajoin lämmitintä myös teho-ohjeella. Onko kenelläkään kokemusta huonekohtaisten termostaattien lisäämisestä?

Ensimmäisen kesän jälkeen voin todeta, että olemme olleet tyytyväisiä Safiren hankintaan! Yhtenä päivityksenä aion vaihtaa vakiona tulevat 12 V kaapelit pitkän vedon ajaksi paksummiksi (esim. 6 mm2), koska nyt akulle on vedetty maksimipituus mukana tulevilla kaapeleilla. Lämmittimen käynnistyksen ja hehkutuksen aikana virtaa menee paljon ja akkujännite laskee liian alas ... Tosin hupiakustokin menee vaihtoon ensi kesään mennessä.