Peiteteline - Versio 2.0

Julkaisin 1.11.2015 jutun peitetelineestä  (Versio 1.0), joka tehtiin Exel-putkista. Valitettavasti kyseinen rakenne ei toiminut nykyisessä veneessäni. Syksyn kovissa myrskyissä takaviistosti tuleva lounaistuuli katkaisi kurkihirren. Syy hajoamiseen oli osittain varmasti myös siinä, etten ollut ilmeisesti kiristänyt telinettä riittävästi liinoilla.

Syksyllä 2016 kaivoin edellisenä talvena tekemät muistiinpanoni esiin ja aloin rakentaa versiota 2.0. Tällä kertaa tein rakennuksen puutavarasta ja kulmaraudoista. Puutavarana käytin OP-puun suosittelemana 44 mm venekatospuutavaraa ja siihen sopivia kulmarautoja. Puutavara sopi vähän liiankin tiiviisti kulmarautoihin, ja jouduin höyläämään päät sähköhöylällä sileäksi.

Katoksen pystyjuoksu on 3.9 metriä korkea. Kaiteeseen laitoin suojaksi putkieristettä (Biltema). Katoksen runko on vedetty keulaköydellä keskiknaapiin varmistamaan, ettei katos liiku liikaa. Katos on kiinnitetty veneeseen molemmin puolin keulasta, keskeltä ja perästä.

 Tein katoksesta mahdollisimman vähän tilaa vievän. Jos kaikki rakentavat talon veneidensä ympärille, alkaa olla ahdasta, jos katokset ovat kovin ylileveitä.

Yhdistin ensimmäisessä myrskyssä pystyjuoksut toisiinsa veneen alitse menevällä puutavaralla.

Puutavaraa kului pitkälti yli 100 metriä. Yllä olevassa kuvassa näkyy ensimäisessä myrskyssä tehty ratkaisu, mikä vähensi tuulen vaikutusta. Aikomuksenani oli vielä lisäksi vetää alajuoksu, mikä yhdistää samalla sivulla olevat pystyjuoksut. Puutavara ei kuitenkaan riittänyt, mutta yhdistin sivun kahden viimeisen pystyjuoksun välillä veneen perässä, mihin lounaistuuli osuu viistosti. Keulaan ja perään vedin pitkän "springilaudat" vinosti tukemaan ja estämään kaarien taittumista eteen- tai taaksepäin.

Perän ja keulan päätykolmioiksi leikkasin viimevuotisesta PVC-pressusta palat, jotka ruuvasin laudan kanssa suoraan kiinni kaariin. Perässä tein vanhasta pressusta myös vapaasti heiluvan "verhon", johon on kiinnitetty vesikanistereita painoksi hillitsemään liikehdintää. Verho antaa kovassa tuulessa vähän periksi, mutta suojaa avotilaa lumesta. "Springilauta" sitoo kolme kaarta.

Venepeitteenä kokeilen Landtekin Väinö-venepeitettä. Se on Monarflexin ja rakennuspeitteen tyylinen läpinäkyvä verkotettu peite vahvistenauhoilla. Kiinnityspisteen voi puhkoa 10 cm välein. Päädyin sitomaan peitteen 20 cm välein, jolloin toivottavasti tuulen rasitus jakaantuu paremmin ja tasaisemmin.

Naruakin meni yli 100 metriä. Viimekeväinen työ veneen rungon kanssa palkitsee - Kylki kiiltää talvellakin hienosti.

Muutama myrsky on jo tätä kirjoitettaessa koettu. Tuulta on tullut etuviistosta 18 m/s ja takaviistosta 17 m/s ... Näistä ollaan selvitty! Keväällä on mukava aloittaa kunnostus valoisassa katoksessa!

Navigointia 3: Eksymätaulukon tekeminen GPS:n avulla

Tekstissäni "Navigointia 2" lupasin tekeväni veneellemme eksymätaulukon. Päätin vihdoin toteuttaa hankkeen, kun olimme päiväretkellä Espoon Käärmesaaressa.

Kun lasketaan tosisuuntaa (TS) käytetään todellisia etumerkkejä. Jos esimerkiksi ajetaan kompassisuuntaa KS=180°, eksymätaulukosta luetaan eksymä eks= +3° ja erantoon er= +7°:


                     todelliset etumerkit
                      ----------------->

KS          eks          MS          er          TS

180°       +3°          183°        +7°        190°

Saadaan tosisuunnaksi (TS) 190°.

Monessa karttaplotterissa voi valita sunnaksi magneettisen suunnan (MS), jolloin eksymätaulukon voi tehdä helposti ajamalla ohjailukompassin mukaan valittuja kompassisuuntia (KS) ja katsoa plotterista samaan aikaan magneettisen suunnan (MS). Eksymä saadaan laskettua kaavalla eks = MS - KS. Kun lasketaan kompassisuunnasta tosisuuntaan päin, käytetään todellisia etumerkkejä.

Ajoin todella nopeasti eri kompassisuuntia (KS) veneen ohjailukompassia käyttäen ja kirjoitin vastaavat magnettiset suunnat (MS) plotterin näytöltä muistiin, joten taulukkoni on korkeintaan suuntaa-antava. Lisäksi merellä oli vähän tuulta ja paljon toisten veneiden aaltoja, mitkä heikentävät tulosten tarkkuutta. Parasta olisi ajaa tyynellä kelillä kohti tunnettuja linjatauluja, jotta saisi mahdollisimman hyvän ja tasaisen mittauksen. Lisäksi joitain suuntia ei tullut ajettua... Parempi kokeen suunnittelu olisi auttanut!

Syötin mittaukset tietokoneelle ja hahmottelin siihen sopivan käyrän.

Eksymätaulukko ja siihen käsin sovitettu viiva. 

Tämän perusteella kompassin eksymä vaihtelee -6° ja +8° välillä. Pohjoiseen ja etelään ajettaessa eksymä on melko pieni. Voi olla, että suunnan 200° eksymä  (-5°) on mittausvirhe.

Eksymätaulukko on siis melko helppo tehdä karttaplotterin avulla. Nykyisillä navigoinnin apuvälineillä eksymätaulukkoa ei juurikaan tarvitse, koska monessa veneessä on useampi GPS-laite (1-2 plotteria, vara-GPS, kännykän GPS, VHF:n GPS ...).  Jos GPS-satelliitit lakkaisivat yllättäen toimimasta ja olisi matkalla Hangosta Dirhamiin, eksymätaulukko toisi kyllä lisäturvaa perinteiseen navigointiin... Ja onhan perinteinen navigointi sen verran mielenkiintoista, että taulukon voi tehdä, vaikkei sitä todennäköisesti tarvitsekaan!

Jos löydätte virheitä tai haluatte kommentoida, sähköpostini on  blogin nimimerkki pienillä kirjaimilla miukumauku gmail piste com.

Satamia: Kejsarhamn, satama 620

Vieraillessamme Högsårassa kävelemme aina myös Kejsarhamnin rantaan. Tällä kertaa emme siis olleet siellä veneellä, mutta laitan paikasta muutaman kuvan.

Kejsarhamin satamatoimisto.

Rannassa on grillauskatos.

Laituri.

Sataman suosio on mielestäni kasvanut. Sijainti on rauhallinen. Usein rannalta näkee myös redillä ankkurissa olevia veneitä.

Ehkä seuraavalla kerralla tulen tänne kauniina kesäpäivänä!

Satamia: Högsåra, satama 597

Högsåra on kohde, jossa tulee käytyä usein, kun siellä päin liikkuu. Högsåran saari on viehättävä ja rakennuksetkin ovat hyvässä kunnossa. Aika usein saaristossa paikat ovat vähän rempallaan, mutta Högsårassa asia ei ole näin.

Satama on melko suosittu ja heinäkuussa on hyvä olla paikalla ajoissa, viimeistään alkuiltapäivästä. Veneiden kiinnitykseen ja fendareihin kannattaa panostaa, varsinkin väylän puolella, sillä aika ajoin jonkun ison aluksen aallot tulevat, ja keinuttelevat veneitä. Väylä kulkee kuitenkin sen verran kaukana, että useimmat aallot vaimenevat ennen kuin saapuvat rantaan.

Kuva laiturista.

Laitureilla on sähkö tarjolla halukaille. Laiturin alkuun on tullut pieni "baari", mikä ei ainakaan meidän vierailumme aikana ollut häiriöksi. Aamulla satamassa myytiin tuoreita sämpylöitä ja pullaa.

WC on puucee ja ihan OK. Miehille on erillinen "ränni". Satamassa on sauna, jota en ole koskaan vuokrannut. Lisäksi vähän matkan päässä, joku mainostaa maalla olevaa saunaa.

Lähellä satamaa on myös kiva uimaranta, jossa paikallinen uimakoulukin järjestää tunteja.

Uimaranta.

Satamasta voi kävellä kuuluisaan Farmor's Cafe- ravintolaan, josta on tullut tosi suosittu. Kahviin saa ilmaisen santsikierroksen ja kakkupalat leikataan itse omantunnon mukaan. Tarjolla oli myös erittäin houkuttelevan näköinen ja runsas lounas seisovasta pöydästä. Sen hinta oli tosin mielestämme kova, sillä kolmihenkisen perheemme syöminen sunnuntaina olisi maksanut vähän yli 100 EUR.

Näkymä Farmor's cafen yhdeltä terassilta.

Högrasta pääsee tietä pitkin toiseenkin satamaan, Kejsarhamniin, jonne on kiva kävellä katselemaan veneitä ja maisemia.

Högsåra on satama, jonne tulee mentyä joka vuosi. Uskon, että ensi kesäkään ei tee poikkeusta!

Satamia: Predium, satama 501

Kun lähdimme Tammisaaresta, sää oli aurinkoinen ja kaunis, ja tavoitteena oli ajaa aina Kasnäsiin asti. Avomereltä lähestyi kuitenkin sakea sumu. Vaikka veneessämme on tutka, päätimme hakeutua tauolle. Prediumin satama oli kuin tilauksesta pohjoispuolellamme.

Virallinen ajoreitti satamaan on ainakin sumussa melko ihmeellinen. Satamaan ajetaan väylää pitkin, jossa ei ole merimerkkejä. Molemmin puolin väylää ajettaessa oli vedenalaiset karikot. Myöhemmin kävi ilmi, että satamaan pääsee idästä ja etelästäkin suoraan ohimenevältä väylältä, mutta näitä reittejä ei ole muistaakseni merikorttiin merkitty.

Sumu on vielä tiheää, mutta jo hälvenemässä. Poistuimme satamasta kahden saaren välistä välttäen merikorttiin merkittyä kiveä. Riittävän moni paikallinen oli ennen sitä ajanut ulos samaa reittiä.

Itse satama toimii sadoille veneille kotisatamana, mutta toimii vierassatamanakin hyvin. Vieraspaikat ovat sataman perällä ja kiinnitystapa on poiju.

Info-taulu Prediumista.

Rannalla on joitain palveluja, kuten kahvila, WC ja kauppa. Rannassa on myös polttoaineen jakelupiste. Infotaulussa on mainittu lisäksi jätepiste ja sauna. Saunan voi ilmeisesti vuokrata.

Ihan hyvin täälläkin olisi yhden yön voinut viettää. Sumu hälveni kuitenkin parin tunnin odottelun jälkeen nopeasti, ja päätimme jatkaa matkaa.

Kävelyreittejä muille laitureille. Sumu hälvenee nopeasti.

Hangossa oli regatta meneillään ja ajoimme suoraan Kasnäsiin.

Iltapäivällä meren yllä oli sitkeä noin metrin sumukerros, ja meno oli aavemaista. Vasta Hangon läntisellä selällä sumu oli kokonaan kadonnut.

Makeavesijärjestelmän paisuntasäiliö

Kesällä 2016 kuvittelin veneemme olevan täydellisessä iskussa!

Kesälomamatkalla aloin kuitenkin ihmetellä pientä vesimäärää (makea vesi) lähellä vesipumppuja. Aluksi uskottelin itselleni niiden olevan sadevesiä, mutta jossain vaiheessa päätin kömpiä avotilan lokeroon, ja löysin todellisen syyn: Makeavesijärjestelmän paisuntasäiliö tiputtelee.

Ensiavuksi ostin paketin vaippoja. Paisuntasäiliö tyhjeni hiljalleen, joten vesimäärä ei ollut suuri. Paisuntasäiliö tasaa veden virtausta ja mahdollistaa pienen vesimäärän valuttamisen hanasta ilman, että vesipumppu käynnistyy.

Veneen ensiasennussäiliö oli ns. kalvollinen paisuntasäiliö. Säiliön päällä on auton renkaan venttiilin näköinen venttiili, josta vastapainetta voi ymmärtääkseni säätää. Ongelmana oli, että alhaalla oli metallikierre ja muovinen T-kappale. Ajan kuluessa metallinen kierre oli joutunut korroosion uhriksi ja vettä tiputteli liitoskohdasta. Loman painaessa päälle, päätin uusia paisuntasäiliön...

Alkuperäinen kalvollinen paisuntasäiliö. Vaippa alla keräämässä vuotavaa vettä!

Nauvossa on ainakin kaksi venetarvikeliikettä rannassa. CaptainsShopissa paisuntasäiliötä ei ollut, ja rahti Espoosta oli jo lähtenyt. Lähellä satamaa rannasta päin katsoessa oikealla puolella huomasin keltaisen talon kellarikerroksessa toisen venetarvikeliikkeen, jonka nimeä en nyt muista. Siellä sanottiin, että seuraaavaksi aamuksi saavat Raisiosta paisuntasäiliön, hinta 35 EUR.

Seuraavana aamuna klo 10 sainkin uuden säiliön. Rakenteeltaan se oli yksinkertaisempi, käytännössä muovipullo, jossa ilma puristuu ja aiheuttaa vastapaineen. Päällä on ilmaruuvi, jonka avaamalla voi ennen talvea tyhjentää järjestelmää. Ehkä siitä voi puhaltaa pientä paineilmaakin, jotta saa makeavesijärjestelmän kylmävesipuolen tyhjäksi?

Uusi kalvoton paisuntasäiliö - Yksinkertainen, mutta toimiva!

Asennus oli nopea juttu. Asensin uuden paisuntasäiliön olemassaoleviin nippusiteisiin. Säiliön voi myös ruuvata seinään. Pumpulta tulevan letkun ja paisuntasäiliöstä lähtevän letkun kiinnitin myös vanhoilla hieman liian isoilla letkunkiristimillä kiinni... Ja homma oli valmis!

Siihen loppui vaippojen vaihto! Käytössä en ole huomannut suurta eroa vanhaan verrattuna. Mikäli haluaisi merkittävää parannusta järjestelmään pitäisi varmaan hankkia reilusti isompi kalvollinen paisuntasäiliö, jolloin reservi olisi suurempi. Meille tämäkin ratkaisu on riittävän hyvä!

Tarinan opetus: Veneessä on aina jotain fiksattavaa!

Satamia: Tammisaaren Pohjoissatama, vierassatama 453

Tammisaari on viehättävä kaupungikohde. Minun mielestäni se on jollain tasolla jopa parempi kohde kuin Hanko!

Vietimme kolme päivää Tammisaaressa. Sen vanhat rakennukset ja kävelykatu tekivät vaikutuksen. Muissa blogeissa on kuvia paljon itse kaupungista (Esim. haaveenahyvakuva.blogspot.fi).

Vierasvenepaikat näkyvät taulusta (kuva alla). Ensimmäisen yön olimme vasemmalla olevassa laiturissa, joka ei taida enää kuulua vierassatamaan, sillä poijuja oli enää kolme jäljellä. Loput veneet käyttivät peräankkuria. Tullessamme länsituuli oli kova, ja satamasta ei ollut lähtenyt veneitä. Seuraavana aamuna saimme "paremman" paikan päälaiturista.

Vierasvenepaikat

Satamakonttori on merkitty info-merkillä. Sieltä saa koodin WC-tiloihin ja suihkuun. Tammisaaressa on ilmainen aamusauna, mutta iltaisin ei ole yhteissaunaa, kuten yleensä tämän kokoisissa satamissa.

Satamakonttori

Laiturialueella sijaitsee myös ravintola Knipan. Kävimme siellä hyvällä lounaalla. Lounas maksoi 12 EUR (2016) ja oli hyvä. Ravintolassa tuntuivat lounastavan myös Tammisaaren poliisit, palomiehet ja ambulanssihenkilöstö, joten syödessä on turvallinen olo!

Ravintola Knipan.

Kuva satamasta. Peräpoijussa olevat veneet ovat vieraille tarkoitetussa laiturissa

Aivan sataman perukoilla on muutama paikka, jonne pääsee moottorivenellä ja matalasyväyksisellä purjeveneelläkin. Peräpoijukiinnitys ja keula rantaan. Näissä erittäin suojaisissa paikoissa en ainakaan huomannut sähköä olevan tarjolla, joten käyttöakkujen on hyvä olla iskussa, jos aikoo viettää paikassa pidemmän aikaa.

Suojaiset paikat lähellä polttoainelaituria.

Lähellä sijaitsee myös polttoaineautomaatti ja septitankin tyhjennyspiste.

Aivan sataman tuntumassa on kivannäköinen uimaranta, mutta kova tuuli ja alle 20 asteen lämpötila ei houkutellut uimaan tällä kertaa!

Sataman lähellä oleva uimaranta.

P.S. Kissoista kiinnostuneille

Vanhojen kissojemme kuoltua vanhuuteen päätimme hankkia uuden kissan, samaa taattua rotua kuin edellisetkin (Pyhä Birma). Lähtiessämme reissuun kisu oli n. 7 kk ikäinen. Äkkiä katti tottui veneilyn kuvioihin. Suosikkipaikka on sisäohjaamon ikkunan ääressä, josta voi tarkkailla ohikulkijoita.

Pesuoperaatio käynnissä.

Ajossa kissa pidetään kopissa. Hiekkalaatikoksi hankimme pienimmän mahdollisen avolaatikon. Ruokailupiste on sisäohjaamon jalkatilassa.

Satamia: Jakobshamns (Jakob Ramsjö), vieraslaituri 416

Jakobshamn (http://www.jakobshamn.fi) sijaitsee sopivasti Porkkalanselän rannalla. Sijainti on hyvä, jos tulee idästä ja on juuri ylittänyt Porkkalanselän. Lähellä Jakobshamnia ovat myös Inkoon vieraslaituri (413) ja Stora Fagerö (411). Barösundiin päin mentäessä lähellä ovat Elisaari (419) ja Barösund (422).

Kesällä 2016 saapuessamme hyvän sään raja oli juuri Inkoon tietämillä. Jakobshamnista pystyi näkemään, kuinka idempänä satoi. Jäimmekin kahdeksi päiväksi nauttimaan aurinkoisemmasta säästä, sillä matka tänne oli tehty sateessa ja tuulessa.

Satama oli melko tyhjä, kun vierailimme ma-ti heinäkuun alussa. Olen joskus sattunut paikalle kauden päättäjäisten aikaan, jolloin satama on täynnä ja meno aika villiä. Tällä kertaa satama oli kuitenkin erittäin rauhallinen pysähdyspaikka.

Laituriin mahtuisi paljon enemmän veneitä! Rannasta päin katsottaessa
oikealla on vedenalainen kivi (matalaa), joka on merkitty pienellä poijulla.

Satamamaksu (20 EUR) on kausikortti, ja kattaa kuluvan kesän!

Näkymä laiturilta rantaan.

Rannassa on ravintola, josta löytyy myös katoksellinen alue. WC:t ovat rakennuksen takana ja saunalla.

Näkymä ravintolan katetulta alueelta merelle.

Saarelta löytyy rantalentopallokenttä ja luontopolku. Luontopolku lähtee punaisen omakotitalon nurkalta ja on merkitty merkkikuvioilla.

Luontopolku alkaa tästä.

Luontopolku on melko lyhyt, mutta ihan kiva ohjelmanumero päivälle.

Söin ravintolassa myös paikallisen hampurilaisen. Maistui!


P.S. Veneistä kiinnostuneille

Illalla satamaan tuli sveitsiläinen vene, jonka merkki oli "ei Suomessa niin tunnettu" Trader (www.tradermotoryachts.com). Ilmeisesti 42-jalkainen Signature seriesin vene oli kyseessä. Uskomattoman suuren ja korkean näköinen vene, jonka rinnalla Merry Fisherimme tuntui kutistuvan jollaksi!

Kevään 2016 projekteja: Impellerin ja hihnojen vaihto Yanmar 6BY260 -moottorille

Veneemme moottori on Yanmar 6BY260. Itse moottori perustuu pitkälti BMW M52 -dieseliin, joita on ollut pitkän aikaa käytössä eri bemareiden keulilla. 

Yanmarissa impelleri on hihnavetoinen. Toinen koneen hihnoista pyörittää mm. laturia ja toinen impelleriä. Moottorin pyörittämiseen tarvitaan erikoishylsy, jonka tilasin Lauttasaaren liikkeseen. Ilman tätä hylsyä moottorin pyörittäminen ei onnistune.

Muistaakseni 1/2 tuuman hylsyavaimeen sopiva erikoistyökalu, jonka ostin Yanmarin huoltopisteen kautta.

Impellerin hihnan poistamiseen on jokin hihnatyökalukin, mutta sain hihnan pois ehjänä pyörittämällä hihnaa ja kampeamalla ruuvimeisselin pyöreällä varrella hihnaa pois paikoiltaan. Vanhasta hihnasta sain näin varaosan.

Impelleriä pyörittävä osa. Impellerin epäkesko liike on hionut kuvion pintaan.

Vanha impelleri oli vielä OK, joten tein siitäkin varaosan. Uudessa impellerissä (Yanmarin virallinen varaosa) takaseinä (kuminen) oli umpinainen. Laitoin sen paikalleen ja työnsin akselin läpi. Avatessa vesipumppua pitää olla tarkkana, jotta huomaa O-renkaan, joka toimii tiivisteenä.

Vanha impelleri.

Laturin moniurahihnan vaihto on helppo, koska siinä on kiristin.

Laturin hihnan kiemurteleva reitti.

Hylsyavaimella päähihnan kireyttä voi löysätä, ja hihnan saa pois ja uuden tilalle helposti.

Vesipumpun hihnan laitoin paikalleen pienin liikkein. Vesipumpun päässä painoin sormella hihnaa uria vasten ja samanaikaisesti korjasin asentoa kohdassa, josta hihna siirtyy päärullalle. Tällä tavoin hihnan saa asennettua, mutta asennuksessa pitää oman kokemukseni perusteella edetä pienin siirtymin ja tehdä korjausliikkeitä joka liikahduksen jälkeen.

Vanhat hihnat ja impellerit pidän varaosina. Vanhoihin hihnoihin merkitsin "ulkoreunan, koska käytetyssä hihnassa pyörimissuunta olisi hyvä säilyttää. En tiedä, onko tuolla merkitystä lyhyessä väliaikaiskäytössä, jota toivottavasti ei koskaan tarvitse kokea.

Kevään 2016 projekteja: Vesillelaskun valmistelut

Alkuperäinen tavoitteeni oli laskea vene vapuksi veteen. Ennen vappua sää kuitenkin kylmeni ja heti vapun jälkeen oli muuta menoa, joten otin asiaan pienen aikalisän. Lisäksi veneseurani laituriuudistus oli vielä pahasti kesken.

Varasin kuitenkin laskuajan hyvissä ajoin tapahtuvaksi 11. toukokuuta klo 08.00!

Runkoa olin "myllyttänyt" jo aiemmin ja kannenkin olin pessyt Star Briten Deck Cleaner -aineella, joten siirryin veneen alle hommiin.

Uusi akselisinkki löytyi varastosta. Käytin sitä akselitiivisteen remontissa viime kesänä! Vanha sinkki oli jonkin verran kulunut. Ehkä sillä olisi kuitenkin voinut jatkaa vielä kauden.

Vanha sinkki ja vuoden varastossa ollut uusi sinkki.

Edellinen omistaja oli aikoinaan maalannut akselin ja potkurin jollain vetolaitemaalilla. Hioin sinkin alle jäävää osaa (viime kesänä tein homman todella pikaisesti), jotta sinkki saa kunnon kontaktin!

Sinkille kiiltävä kiinnityspaikka.

Sinkin kiinnitän aina Loctiten lukkoliimaa käyttäen, jottei tärinä löystytä muttereita.

Uusi sinkki asennettuna

Veneen perätason teak-pinnoite oli epätasainen. Päätin hioa sitä tasaisemmaksi. Ilmeisesti epäkeskohiontakoneeni ei olekaan niin hyvä kuin luulin, sillä hionta oli melko työläs homma. Käytin karkeutta 80 ja Boschin hiomapaperilaikkoja. Tarkoitukseni ei ollut hioa täysin uutta pintaa, vaan tasoittaa epätasaisuus.

Perätason tiikki hiottuna ja riittävän kaukaa kuvattuna.

Avotilan tiikin pesin Owatrolin puupesuaineella, jota on kehuttu. Levitin pesuaineen ohjeen mukaisesti ja odotuksen jälkeen harjasin. Lika irtosi varmasti, mutta suurta yllätystä suuntaan tai toiseen ei tullut. Ihan OK tulos kuitenkin.

Owatrolin pesuaineella pestyä tiikkiä.

Rungon vahasin Star Briten Premium marin Polish PTFE -vahalla. Se on saanut paljon kehuja, joten katsotaan kesän jälkeen, miten kiiltää. Kansirakenteet vahasin ylivuotisella Star Brite Marine Polish -aineella.

Kylki sentään kiiltää kaiken työn jälkeen!

Vielä ennen laskua tein pienen paikkamaalauksen pohjaan. Blakes Cruisingilta löytyi sama vihreä sävy, jota pohjassa oli jo valmiiksi.

Kaiken tämän jälkeen kansi oli jälleen mustassa pölyssä. Suomenojan voimalaitos ja sorakenttä rankaisivat! Tännekö luksusasuntoja???

Suunnitelman mukaisesti veneemme laskettiin 11.5. klo 08.00! Ajoin veneen  samantien Suomenojalta varsinaiseen kotisatamaan ja lähdin töihin.

MF 925 kotisatamassa!

Kesä alkoi tästä!

Kevään 2016 projekteja: Automaattisen pilssipumpun asennus

Viimekesäinen vanhan akselitiivisteen vuotaminen pakotti miettimään automaattisen pilssipumpun lisäämistä. Talven aikana mietiskelin asiaa, ja loppujen lopuksi ostin sydäntalvella  Whale supersub 650 -pumpun odottamaan asennusta. Tässä pilssipumpussa on suhteellisen pieni, mutta tähän tarkoitukseen riittävä pumppauskyky. Pintavahtina on elektroninen kytkin, jonka pitäisi kestää näissä olosuhteissa.

Päädyin tekemään pilssipumpulle oman läpiviennin vesilinjan yläpuolelle. Toinen vaihtoehto olisi ollut Y-haara olemassaolevaan letkuun. Silloin olisi varmistettava, että pumput eivät tee sisäistä kiertoa.

Pumpussa oli pari vaihtoehtoa letkun koolle. Päädyin käyttämään 19 mm letkuliitintä. Hankin tähän sopivan nailon-läpiviennin.

Reikä porattu läpivientiä varten.

Sen jälkeen asensin läpiviennin käyttäen reilusti massaa!

Läpivienti ulkoapäin.

Läpivienti Sisältä. Läpiviennin ovat 12 cm välein.

Merry Fisher 925:n pilssikaivo on melko ahdas, ja akselitiiviste vie osan tilasta. Siinä mielessä Whalen pumppu on hienosti muotoiltu. Matala "makkara" sopii ahtaaseenkin paikkaan. Kiinnitin pumpun liimamassalla pilssikaivon viistoon reunaan. Ilmastointiteippi antoi tukea massan kuivumisen aikana. Pinnat pyyhin asetonilla ennen liimausta.

Pilssipumppu liimattuna. Karhensin pumpun muovipintaa ennen liimausta.

Pilssipumpun letkuksi asensin teräslangoilla vahvennettua letkua. Maritimilla letku sattui olemaan kampanjatuotteena.

Letku kiinnitetty on pumppuun.

Letkun toinen pää meni läpivientiin. Laitoin sen kahdella letkunkiristimellä kiinni, vaikka läpivienti onkin vesilinjan yläpuolella. Kiinnitin letkun tekemän joutsenkaulan muutamalla nippusiteellä rakenteisiin ja toisiin letkuihin.

Letku kiinnitettuna läpivientiin.

Sähköpiuhat vedin pääkytkimen ohi suoraan kulutusakkuun 5 A sulakkeen kautta. Uusin kohta kulutusakut, jolloin laitan oman kytkimen myös pumpulle, jotta sen voi kytkeä irti tarvittaessa. Saman aioin tehdä lämmittimelle.

Pääkytkimen alle aioin laittaa tekstin, missä kerrotaan, että Safire-lämmitin ja automaattinen pilssipumppu ohittavat pääkytkimen. 

Nyt veneessä on kolme pilssipumppua: Käsikäyttöinen kalvopumppu, Sähköinen pilssipumppu, joka kytkin on ohjaamossa ja uusimpana automaattinen pilssipumppu. Viime kesän akselitiivisteremontin jälkeen pilssi on ollut kuiva kuin Sahara, joten kolme pilssipumppua on varautumista pahimpaan!

Kevään 2016 projekteja: WC-pumpun uusiminen

Yksi listalla ollut projekti (WC-pumpun uusiminen ja septiletkun vaihtaminen) ei erityisemmin houkutellut, mutta homma oli kuitenkin parempi tehdä viileässä/kylmässä säässä.

Vanha Jabscon pumppu vuosi/ tihkui pumpatessa pumpun varresta. Lisäksi pumppu ei jaksanut työntää kaikkea nestettä joutsenkaulan läpi septille asti, jolloin osa nesteestä valui aina takaisin. Asialle piti siis tehdä jotain!

Jabscoon oli tarjolla kokonainen uusi ns. Twist and Lock -mallinen pumppu, johon päädyin nopean harkinnan jälkeen. Uusi pumppu maksoin n. 90 EUR, ja varaosina myytävät tiivistesetit n. 40-50 EUR.

Hetken harkitsin myös sähköisesti toimivaa vessanpönttöä, mutta päädyin kuitenkin vanhaan hyväksitodettuun ja luotettavaan ratkaisuun. Kieltämättä alipaine-WC olisi hieno!

Samalla päätin uusia pöntöstä kolmitieventtiilille menevän septiletkun (n. 2 m), koska vanhassa letkussa oli jo pitkään seissyt harmaa vesi, ja sen iästä ei ollut tietoa. Sanitettiletkukin taisi olla Jabscon valmistamaa ja kustansi n. 20 EUR/metri

Homma lähti liikkeelle koleana huhtikuisena päivänä vanhan systeemin purkamisella.

Vanha septiletku kahdessa osassa.

Vanha pumppu.

Uuden 38 millisen saniteettiletkun taivutus kylmässä säässä pienessä WC:n kaapissa oli juuri niin hankalaa kuin voi kuvitellakin, mutta pienen väännön jälkeen uutuuttaan säihkyvä letku oli paikoillaan.

Päätin kokeilla samalla Purytec-nimistä kemikaalia, joka syöttää huuhteluveteen automaattisesti raikastetta. Aiemmin olen käyttänyt pullosta lisättävää Star Briten WC-kemikaalia. Purytecin pitäisi riittää noin 400 huuhteluun. Täydellinen setti maksaa vähän yli 20 EUR, vaihtopullo vähän yli 10 EUR. Ensikokemus on, että vessassa on nyt aina Purytecin raikas tuoksu.

Uusi Twist and Lock -pumppu ja Purytec.

Tähänkin projektiin meni helposti pari tuntia. Uusi pumppu toimii hyvin ja neste menee hienosti septisäiliöön asti!

Kevään 2016 projekteja: Naarmun paikkaus

Talvi meni, ja huhtikuun puolessavälissä aloitin kevättoimet pressun poistamisella ja katosrakennelmien purkamisella.

Komposiittiputkista (Exel) rakentamani katos toimi keulassa hyvin, mutta ennen joulua piiskanneet lounaiset myrskytuulet katkaisivat veneen peräosasta kurkihirren, joten jouduin rakentamaan väliaikaisen puisen rakennelman hajonneen osan tilalle. Sillä selvittiinkin sitten kevääseen asti, ja rakennelma antoi ajatuksia versio 2.0 tekemiseen. Palaan aiheeseen syksyllä. Tarkoitus on tehdä veneen ympärille "Talo 2.0" puusta.

Ensimmäinen kevään projekti oli kyljessä olleen naarmun korjaaminen. Naarmu oli tullut edellisen omistajan toimesta. Jeanneaun gelcoat ei ole puhtaan valkoista, ennemminkin kermanväristä. Päätin kuitenkin kokeilla Plastic Paddingin Gelcoat filleriä sen helpon työstettävyyden takia. Jos homman olisi tehnyt täydellisesti, fillerin olisi voinut sävyttää tarkalleen oikeaan valkoisen sävyyn (kerman-väri?).

Aluksi hioin naarmua, jotta sen reunat muotoutuvat ja pohja tulee puhdistettua. Sen jälkeen pyyhkäisin hiotun alueen asetonilla.

Asetoni ja hiomapareria naarmun esikäsittelyyn.

Sen jälkeen levitin gelcoat filleriä runsaasti naarmuun ja vähän ohikin. Filler kovettuu sitä hitaammin mitä kylmempi on. Huhtikuussa annoin sen kovettua suosiolla vuorokauden.

Gelcoat filler levitetty.

Kovettumisen jälkeen alkaa armoton viimeistely. Vesihiomapaperia 400, 600, 800, 1000, 1200 ja 1500. Gelcoatia ei käsin hiomalla saa kovinkaan helposti puhki, onneksi! Tämän jälkeen käytin Fareclan G3:sta epäkeskohiomakoneeseen kiinnitetyn vaahtomuovilaipan kanssa. Viimeistely samalla metodilla Farecla G10:llä. Boschilla on vaahtomuovisia ja lampaanvillaisia tyynyjä 125 mm epäkeskoon tarjolla ainakin Motonetissa.

Kuva paikatusta naarmusta.

Värieron huomaa läheltä katsoen, mutta "parempi paikattuna kuin naarmuisena".

Tästä innostuneena kävin koko veneen rungon läpi Farecla G10:llä. Se tuo "puhtaan sävyn" ja tulipahan runkoa kunnostettua. Ranskassa ollessaan vene oli vedessä monta vuotta putkeen, joten runkoa ei kovin usein voitu puhdistaa kunnolla.

Miksi käytin Fareclaa? Olisin mieluusti kokeillut Mirkan Abranet 2000, 4000, ja Polarshine 10 -menetelmää. Epäkeskon tai kiillotuskoneen laipan pitää silloin olla 150 mm, näin ainakin olen ymmärtänyt. Koneita pyörii nurkissa jo liikaakin, joten en lähtenyt ostamaan jälleen uutta konetta 150 mm laipalla. No, Fareclan G10 osoittautui hyväksi aineeksi sekin!